Oikeudenmukainen oikeudenkäynti
Euroopan ihmisoikeussopimuksen 6 artikla oikeuttaa oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin. Asetuksen 6 artiklassa mainitaan nimenomaisesti oikeus tulla syyttömäksi, ellei toisin osoiteta,
Oikeus oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin on keskeinen kaikkien muiden Euroopan ihmisoikeussopimukseen sisältyvien oikeuksien kannalta; koska se turvaa keinot lähestyä tuomarien kokoonpanoa puolustamaan perustuslaillisia oikeuksiaan.
6 artiklan toiminta on välttämätöntä oikeudenkäyntien sujuvalle menettelylle, se on myös niin tärkeä, että se voidaan liittää oikeusvaltion kestävyyteen.
Syyttömyysolettama
Oikeuden oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin perusperiaate on, että jokaista henkilöä on pidettävä syyttömänä, ellei hänen syyllisyyttään ole todistettu ja kunnes hänen syyllisyytensä on todistettu. Monet rikoksista syytetyt ihmiset todetaan lopulta syyttömiksi. Tästä syystä syytetyn henkilön oikeuksien rajoittaminen, kuten hänen pidättäminen tutkintavankeudessa, tulisi tapahtua vain silloin, kun se on ehdottoman välttämätöntä.
Valtion velvollisuus on todistaa jonkun syyllinen, eikä epäilty todistaa syyttömyyttään. Ihmisiä ei pidä pakottaa tunnustamaan rikosta tai antamaan todisteita itseään vastaan. Yleisesti ottaen, jos joku käyttää oikeuttaan vaikenemiseen, sitä ei saa käyttää todisteena syyllisyydestä tai syynä hänen asettamiseen tutkintavankeuteen.
Rikoksesta tuomitsemisella on vakavia, joskus tuhoisia seurauksia. Siksi valtioiden on todistettava syyllisyys korkealla tasolla.
Jos on "perusteltua epäilyä", syytetyn henkilön on saatava epäilyn eduksi ja selvitettävä, koska valtion "todistustaakkaa" ei ole täytetty.
Jokaisella rikoksesta syytetyllä on oikeus olla syyttömänä, kunnes hänen syyllisyytensä on lain mukaan todistettu.
ICCPR
14 artiklan 2 kohta
Oikeus toteutuu parhaiten, jos oikeudenkäynnit käydään ilman aiheetonta viivytystä. Tämä auttaa suojaamaan syyttömyysolettamaa ja minimoimaan rikosoikeudenkäyntien inhimilliset vaikutukset uhreihin, todistajiin ja rikoksista syytettyihin henkilöihin.
Valtioiden ei pitäisi kohdella ihmisiä ikään kuin he olisivat syyllisiä ennen kuin tuomioistuin on tuominnut heidät. He eivät saa antaa julkisia syyllisyyslausuntoja tutkinnan aikana.
Valtioiden ei pitäisi tehdä useita yrityksiä saadakseen tuomion. Jos asia etenee oikeuteen eikä syyllisyyttä näytetä, henkilöä ei tule tuomita uudelleen, ellei ole poikkeuksellisia olosuhteita. Tämä edellyttää, että valtio hoitaa syyttäjätyön ensisijaisesti kunnolla.
Syyttäjä rikosprosessin toimijana
Syyttäjällä on rikosprosessissa tärkeä rooli paitsi rikosvastuun toteuttajana myös puolueettomuuden ja yh-denvertaisuuden turvaajana
Oikeudenkäyntiaineiston oikeudenmukaisuus on kiinteässä yhteydessä itse oikeudenkäynnin oikeudenmukaisuuteen.
Syyttäjän keskeisin tehtävä on rikosvastuun toteuttaminen. Kuitenkin myös syyttäjän on huomioitava tehtävissään kaikki rikosprosessin funktiot eli myös oikeusturvan tarjoamisen sekä oikeuden kehittämisen tavoitteet.
Syyttäjälaitoksesta annetussa laissa säädetyn mukaisesti syyttäjän tulee siis huolehtia rikosvastuun toteuttamisesta tasapuolisesti ja asianosaisten oikeusturvan edellyttämällä tavalla.
Oikeusturva on myös Suomen perustuslain 21 §:n turvaama perusoikeus, jollaisena sille on annettava etusija sen ollessa ristiriidassa ei-perusoikeustasoisten oikeuksien kanssa (PL 106 §).
Siten oikeusturvan toteutuminen on asetettava tarvittaessa rikosvastuun toteuttamisen edelle.
Syyttäjän – tai laajemmin koko rikosprosessinkaan – ainoana tavoitteena ei siten ole rikosvastuun toteuttaminen ja syytteen ajaminen. Ainakaan se ei saisi sitä olla.
Syyttäjälaitoksesta annetun lain 9 §:n osoittamalla tavalla yhtä suuri rooli syyttäjän toimenkuvassa tulisi antaa epäillyn oikeuksista huolehtimiselle sekä oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin ja oikeustur-van vaatimusten toteuttamiselle.
Rikosvastuun toteuttaminen ei ole synonyymi rangaistukseen tuomitsemille ja oikeusturvan toteuttamiseen kuuluukin myös rikosprosessissa oikeudenkäynnin päätteeksi määrättävän seuraamuksen oikeasuhtaisuudesta huolehtiminen.
Kenties kaikkein epätoivottavin lopputulos rikosprosessissa on syyttömän tuomitseminen rangaistukseen.
Hyvää ja tuloksellista rikosvastuun toteuttamista on siten myös se, jos esi-tutkinnan tai syyteharkinnan päätteeksi todetaan, ettei asiassa ole syytä epäillä rikosta.